Pesiskoulun ensimmäisessä osassa käsittelimme eri sisä- ja ulkopelirooleja. Tällä kertaa pureudutaan hieman syvemmälle pelin hienouksiin ja tutustutaan erilaisiin lyönteihin.
Pesäpallossa on lukematon määrä erilaisia lyöntejä. Lyöntejä muokataan ja kehitellään jatkuvasti eteenpäin, mutta lyöntejä voi kuitenkin jakaa eri kategorioihin. Oheinen jaottelu on karkea, mutta antaa kuitenkin suuntaa pesäpallon tärkeimmistä lyönneistä.
Vaakamailalyönnillä tarkoitetaan useimmiten ihan peruslyöntiä, jolla yritetään lyödä palloa polttolinjan ja kopparien väliin. Vaakamailalla suoritetaan kuitenkin myös eri paikkoihin suuntautuneita lyöntejä. Rajalyönnit ykkös- ja kakkosrajaan lyödään usein vaakamailalla, samoin kuin polttolinjan saumoihin suunnatut kovat lyönnit. Vaakamailalla pommitetaan myös luukkuja, eli takapesien taustoja.
Pystymailalyönti, eli pystäri kuuluu jokaisen kärkietenijän repertuaariin. Kärkietenijöille syötetään lähes poikkeuksetta tolppasyöttöä, jolloin pystäri on vaakamailaa tehokkaampi. Pystärillä pyritään useimmiten lyömään polttolinjan ja koppareiden väliin, mutta epäpuhtaat "poskiosumat" lähettävät pallon joskus esimerkiksi rajoihin tai luukkuihin. Pystärillä lyötäessä osuman ei välttämättä tarvitse olla puhdas, sillä poskiosuman ottanut pallo surraa toisinaan puhtaasti vahingossa esimerkiksi kolmospesän takaiselle jatkeelle.
Pomppulyönti on etenkin Superpesiksessä yleisin valinta ykköstilanteen purkamiseen, mutta suosittu lyönti myös kakkostilanteessa. Pompplyönnissä pallo yritetään saada osumaan maahan niin lähellä etukaaren laillista puolta kuin mahdollista. Pomppua lyödessä palloon pyritään osumaan mahdollisimman korkealla, jotta lyönnin kulmaa saadaan suuremmaksi ja pomppua korkeammaksi. Lyönti on todella hankala, mutta onnistuessaan erittäin vaikeasti torjuttavissa. Pomppulyöntiä hankaluutta pohtiessa kannattaa muistaa pitkällä oleva etukaari (laiton), joka sijaitsee 270 senttiä syöttälautasen keskipisteestä.
Koukkunäpy on kierteien näpy ykkösrajaan, jota käytetään eniten ykköstilanteessa. Koukkunäpyssä alempi käsi viedään suunnilleen lyöntiosan alapäähän. Lyöntiliike muistuttaa hieman lapiolla hiekan nakkaamista kesätalkoissa. Koukkunäpyä käytetään myös kotiutuksissa, kun ulkokenttä on sijoittunut muita tilanteita kauemmas. Etenkin kovan lyöntiuhan omaavilla pelaajilla koukkunäpy on kotiutuksissa todella vahva ase. Koukkunäpyn kuuluu jokaisen pelaajan peruslyönteihin. Samasta asennosta on kyettävä lyömään koukkuohitus, mikäli etumiehet karvaavat lyhyttä lyöntiä aggressiivisesti. Koukkunäpyn voi vaihtaa myös kahvanäpyksi. Lyöntisuoritus on täysin samanlainen lähes osumaan asti, mutta viime hetkellä lyöjä tökkää mailan tupella pallon ykkösrajan sijaan kakkosrajaan. Korkeammilla tasoilla kahvanäpyjä sijoitellaan myös muualle kuin rajaan. Oheisella videolla Joonas Eirola kotiuttaa Marko Rasinkankaan vuoden 2008 finaaleissa.
Varsilyönnissä pallon osumakohta mailaan on reilusti normaalia alempana. Osuman on tultava myös hieman alapalloon, jottei lyönti karkaa liian pitkäksi. Lyönti on tarkoitettu etenkin etutilanteisiin ja se pyritään lyömään etupelaajien ohi, kuitenkin sen verran lyhyenä etteivät niin sanotut etu- tai takakarvaajat pääse liian nopeasti palloon käsiksi.
Kumura, eli kupperi kuuluu etenkin kotiuttajien lyöntiarsenaaliin. Kumura on korkea yläkierteinen pallo, joka on yleensä tarkoitettu polttolinjan ja kopparien väliin. Kumuran lentorata on korkea, mutta yläkierteen ansiosta se painuu nopeasti maahan. Etenkin kokemattomat kopparit ovat ongelmissa korkealle pomppaavien kumuroiden kanssa. Pallon lentoradan arvioiminen on vaikeaa, ja etenkin alemmilla sarjatasoilla kopparit ovat huvittavan usein juuri pompun korkeimman kohdan alla. Kumura on vaikea lyönti ja usein tuloksena onkin pystykoppi tai tuhnu suoraan etumiehen räpylään.
Koppilyönti on tylsä, mutta yksi tärkeimmistä perustaidoista pesäpalloilijoille. Koppilyönti nostetaan tarkoituksella korkealla, lähes aina palonvälttämistarkoituksessa. Epäonnistunut kopinnosto on etenkin kilpasarjoissa jopa hieman häpeällistä, mikä tekee lyönnistä toisinaan yllättävän vaikean. Superpesiksessä kopinnostopalot ovat melko harvinaisia, mutta ei pääsarjassakaan onnistuta 100% tehoilla, etenkin jos 3000 vimpeliläistä huutaa tolpan noustessa, kuten oheisella videolla.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti